Hääjuttuja

By on October 31, 2016 in Yleinen with 0 Kommentit

Virossa virallinen naimisiin meneminen alkaa avioliittohakemuksella perhevirastoon, noin vapaasti käännettynä. Hakemus täytyy tehdä vähintään kuukausi ennen häitä ja hakemus on voimassa kolme kuukautta.  Jos häävirkailijalta ei osta muita palveluita, niin tämä rekisteröintimaksu on 30 euroa eli varmasti häiden edullisin osa. Tähän osaan liittyy huvittava yksityiskohta. Virossa kaikki asiat hoidetaan sähköisesti, mutta rekisteröintimaksun kuitti pitää käydä näyttämässä virkailijalle, jotta asia etenee virastossa.

Vihkimisen eli rekisteröinnin voi tehdä kyseisessä virastossa, mutta virkailijan voi myös tilata haluamaansa hääpaikkaan. Virkailijan maakuntamatkailu sitten maksaa hääparille useamman sata euroa. Valtaosa vihkimisistä lienee näitä siviilivihkimisiä, enemmistö virolaisista ei kuulu mihinkään kirkkoon. Varsinainen rekisteröintiseremonia on kuitenkin samantapainen kuin kirkollisessa vihkimisessä. Papin virkaa tekevä virkailija puhuu kauniita sanoja avioliitosta ja hääparista, laitetaan sormukset sormeen ja suudellaan morsianta. Siinä välissä molemmat allekirjoittavat avioliittosopimuksen ja virkailijan lahjoittama kynä annetaan muistoksi avioliittotodistuksen lisäksi. Jokaista vaihetta hidastetaan, jotta valokuvaaja ehtii ottaa kunnolliset kuvat toimituksen eri vaiheista.

Kunnollisten häiden järjestäminen on Virossakin suuren luokan yritys. Viro on täynnä hienoja kartanoita, mutta kesäisten viikonloppujen määrä on rajoitettu, joten hääpaikka on hyvä varata riittävän ajoissa. Kartanon pitäminen on kallis harrastus, joten kartanoiden kunto ja majoituskapasiteetti on hyvin vaihteleva. Minun viimeinen hääkokemus on Tallinnan ja Haapsalon välissä olevasta Vihterpalun kartanosta, joka on suomalaisella rahalla remontoitu tilauskartano. Tämän hyvin kunnostetun kartanon etuna oli suuri majoituskapasiteetti, johon mahtui yöpymään suurempikin hääseurue.

Paikan lisäksi häihin tarvitaan jos jonkinlaista palvelua ja ohjelmaa. Paikka pitää koristella kukkasilla kauniiksi ja tähän tarvitaan floristeja. Hääpaikalle saavutaan vuokratulla hääautolla ja rekisteröinnin aikana taustalla soi kaunis musiikki livenä. Lisäksi tarvitaan tietenkin varsinainen bändi soittamaan häävalssia ja tansittamaan häävieraita illan pimetessä. Pimenevässä suvi-illassa voi myös ilahduttaa vieraita ilotulituksella. Kaikenlainen muukin ohjelma on suotavaa illallisen aikana, ettei aika käy vieraille pitkäksi. Virolaista häitä yleensä johtaa henkilö nimeltä pulmaisa (pulmad on häät viroksi), jonka tehtäviin kuuluu häiden juontamisen lisäksi vieraiden kiusaaminen erilaisilla leikeillä. Välillä käydään upottamassa veteen tai ampumassa ilotulitteilla ilmaan morsiamen neitonimi. Jos itse ei halua kaikkea tätä organisoida, niin rahalla saa ammattilaisia häitä rakentamaan.

Suomalaisten ja virolaisten häiden suurin ero lienee toiminnallisuus. Varsinkin jos virolaisissa häissä on tämä juontaja paikalla, niin häissä on koko ajan tapahtumassa jotain ohjelmaa, johon usein yleisön odotetaan osallistuvan. Se on sitten makuasia, onko parempi istua hiljaa omalla paikallaan häät läpi vai leikkiä ja laulaa toisten enemmän tai vähemmän juopuneiden vieraiden kanssa. Lopputulos on kuitenkin sama, yksi nuoripari on jälleen purjehtinut avioliiton rauhaisaan satamaan.

Share

About the Author

About the Author: .

Subscribe

If you enjoyed this article, subscribe now to receive more just like it.

Post a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Ylös