Paljon aikaa takaisin

By on September 29, 2017 in Yleinen with 0 Kommentit

Tulin ensimmäistä kertaa käymään Tallinnassa noin 25 vuotta sitten ja käytännössä muutin tänne sen saman vuoden loppupuolella. Aloitin päivittäistavarakauppiaana Öismäen lähiössä Järveotsa nimisessä kaupassa. En tiedä tarkkaan montako ihmistä Öismäellä siihen aikaan asui, ilmeisest liki 40 000 ihmistä. Tuohon aikaan vuonna 1992 näitä asukkaita palveli neljä kauppaa, Nurmenuku, Kullerkupu, Meelispae ja Järveotsa. Nykyiselle mittapuulla kaikki nämä kaupat olivat pienehköjä, erityisesti jos sitä mitataan myymäläpinnalla, mikä on asiakkaiden käytössä. Varastotilat olivat kyllä suuret, vaikka tuolloin ei ollut paljoakaan mitä varastoida. Tosin jos tavaraa oli, niin sitä säilytettiin enimmäkseen varastonpuolella kuin kaupan hyllyillä. Myynti kävi myös jouhevammin takaoven kautta kuin kassojen kautta.

Tuohon aikaan oli helppo olla kauppias. Jos vain tavaraa oli kylliksi, niin asiakkaista ei ollut puutetta. 40 000 ihmistä neljälle kaupalle takasi kaikille asiakkaita jonoiksi asti. Nämä Öismäen vanhat kaupat ovat edelleen olemassa, sen lisäksi on tullut uusia kauppoja Öismäelle, mutta varsinkin sen vieressä olleelle entiselle joutomaalle. Ainoastaan Rocca Al Maren kauppakeskuksessa on noin 150 myymälää ja lähistöllä on lisäksi muita suuria yksittäisiä kauppoja. Kauppojen lukumäärällä voisi todeta, että tarjonta on kasvanut 25 vuodessa 50 kertaiseksi. Luku on todellisuudessa paljon suurempi, sillä nykyiset kaupat pursuavat tavaraa menneen ajan tyhjien hyllyjen asemesta. Lisäksi näitä jättimäisiä kauppakeskuksia on joka puolella, myös siellä missä ihmisiä ei kovinkaan paljon, esimerkkinä Ülemiste keskus lentokentän vieressä. Ne kaikki tarvitsevat ostovoimaa pysyäkseen hengissä.

Mistä tämä ostovoima voisi olla peräisin, mikä on mahdollistanut näin suuren kauppapinnan ja palveluiden kasvattamisen 25 vuodessa? Yksi ilmiselvä syy on turismi. Ainoastaan laivoilla Suomesta tulee 9 miljoonaa turistia vuodessa, mikä tuo paljon rahaa kauppojen kassoihin. Toinen, ehkä kaikkein merkittävin tekijä, on paikallisten ihmisten ostovoiman kasvu. Tullessani Viroon 25 vuotta sitten oli kaupan myyjien palkka 360 kruunua kuukaudessa eli nykyrahassa 24 euroa kuukaudessa. Nyt keskipalkka on jo yli tuhat euroa eli melkein 50 kertaa enemmän. Toki rahan ostovoima on tuosta ajasta oleellisesti vähentynyt, mutta siitä huolimatta palkkojen ja elintason kasvu on ollut erittäin merkittävää.

Turismi ja palkat eivät voi enää millään kasvaa samassa tempossa kuin aiemmin. Virolaiset vanhenevat nopeasti niin kuin muutkin eurooppalaiset ja tänne ei tule edes pakolaisia, jotka saisivat kansakunnan väkimäärän kasvuun. Siitä huolimatta liike- ja asuinrakentaminen käyvät niin kuumina, että herää kysymys, onko tälle kaikelle uudelle pinnalle enää ottajia. Erityisesti uusia kauppakeskuksia rakennetaan ja vanhoja ostoparatiiseja laajennetaan joka puolella Tallinnaa. Liiketilojen vuokrat ovat myös moninkertaistuneet viimeisten vuosien aikana. Kiinteistökehittäjät näyttävät uskovan, että nousu on ikuista. Tähän mennessä vain timantit ovat olleet ikuisia.

 

Share

About the Author

About the Author: .

Subscribe

If you enjoyed this article, subscribe now to receive more just like it.

Post a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Ylös